Vaimoni osti vuonna 1948 rakennetun rintamamiestalon 15 vuotta sitten. Itse muutin taloon noin kuusi vuotta sitten. Yhtenä päivänä aloin vaihtamaan kellarissa erästä haperon näköistä kynnystä. Kun irrotin kynnyksen, seinän kaikki puurakenteet tipahtivat tomuna lattialle. Ryhdyin tutkimaan talon rakenteita tarkemmin ja talosta löytyi monia ongelmakohtia: esimerkiksi sauna oli rakennettu keskelle taloa kellarikerrokseen. Sauna oltiin vuorattu muovilla ympäriinsä niin, että se ei käytännössä kuivunut koskaan. Samoin piipun juuri ja talon takamuuri oli vuorattu muovilla.
Suurimmat ongelmat löytyivät kuitenkin talon ulkopuolelta
Havaitsin, että kaikki ei ole kunnossa, kun kellarikerrokseen alkoi tulemaan vesi sisälle 60 senttimetriä paksun betoniseinän läpi. Vaimoni puolestaan oli ihmetellyt miksi kellarin eteinen täyttyi aina syksyisin vedellä. Salaojitusjärjestelmä oli uusittu kymmenisen vuotta sitten remonttiyrityksen toimesta. Ulospäin kaikki näytti kunnolliselta ja siistiltä. Pihan salaojitus oli rakennettu niin, että vedet ohjattiin kellarin edessä olevaan poistokaivoon, joka oli puoli metriä korkea umpinainen putki, josta vesi ei päässyt postumaan mihinkään. Poistokaivoksi rakennettu putki oli niin pieni, että se täyttyi hetkessä jo pelkästään katolta tulevista sadevesistä. Tämä johti siihen, että kaikki vedet johdettiin käytännössä kellariin. Katolta ränneihin tuleva vesi valui salaojaan kastellen koko talon juuren. Myös pihan kaadot olivat pielessä niin, että kaikki 200 neliömetrisen pihan valumavedet kerääntyivät kellariin. Kellarin ulkopuolen lainehtiessa vedestä, vesi tuli taloon sisään eli käytännössä koko talon pohja lainehti vettä.
Onneksi talon perustukset oli rakennettu niin hyvin hiekkapatjalle, että se on kestänyt pystyssä. Remontin toteutti puoliksi tuttu remonttifirma. Kun vähän selvittelin asiaa, selvisi, että salaojituksen olivat toteuttaneet kirvesmiehet ja heillä ei ollut ilmeisesti vaadittavaa osaamista – tai riittävää mielenkiintoa – salaojitustöihin.
Löydösten seurauksena kellarikerroksessa piti purkaa kaikki puurakenteet ja lattiat.
Kellarikerrosta kaivettiin puoli metriä syvemmäksi, jotta sinne saatiin salaojittavia eristeitä. Sitten kaikki rakennettiin uudelleen. Pihalla tehtiin mittavia muutoksia, kun koko salaojitusjärjestelmä uusittiin.
Siinä vaiheessa, kun havaitsin ongelmat kosteusvaurio oli ehtinyt levitä kellarikerroksessa pään tasolle. Jos kellarikerroksen ongelmia ei olisi korjattu, talo olisi ollut purkukuntoinen muutamassa vuodessa. Kaikki rakenteet asuinkerroksen lattiasta alaspäin olivat täysin mätiä. Ryhdyimme remonttiin, koska asuinkerrokset olivat hyvässä kunnossa.
Loppujen lopuksi kynnyksen vaihtaminen kesti kolme vuotta ja söi noin satatuhatta euroa.
Sami ja Johanna, Varsinais-Suomi